maanantai 11. helmikuuta 2013

Mistä tässä on kyse

Toinen nimeni on Sonja Slanek. 

Se ei ole oikea nimeni, vaan olen ottanut sen itse itselleni. Nimen taakse on helppo piiloutua, ja sen avulla voin kestää paremmin häpeää; nimeä vaihtamalla on helppo irroittaa itsestään joitain asioita. Ei kuitenkaan kaikkea; tautihistoria pysyy samana, ihmisten mahdottomuus unohtaa sekä kipu jossain tuolla rintalastan ja vatsan välimaastossa. Olen joillekin aina Sonja, vaikka yrittäisin kaikkeni.
Jopa itselleni. On meinaan joitain muistoja ja ihmisiä, jotka eivät vain haalistu. 
Seurustelen vakituisesti, mutta Ron ei tiedä, että petän häntä. Jatkuvasti. Ensimmäinen kerta oli tuskallinen, se häpeän määrä oli mittaamaton sekä samaten itseäni kohtaan tuntemani epäusko: "Tapahtuiko se oikeasti?" Toinen kerta samaten, se meni ikään kuin itsellään, mutta ajatus- ja tunnemyrsky oli tapahtuman jälkeen lähes sietämätön. 
Pian pettämiseen liittyvä kynnys olikin ylitetty, ja valehtelu oli aina vain helpompaa. Ron ei tiennyt tekemisistäni mitään, ja siksi varmaan muutimmekin pian yhteen. Sain valita huonekalut ja Ron huolehti, että minulla oli kaikki tarvittava keittiössä; hän siis maksoi kaiken, jopa takuuvuokran yksin. Otimme pienen koiranpennun yhteiseen kaksioomme, ja sukulaiset ja työkaverit kyselivät hää- ja lastentekosuunnitelmista. Ron olisi halunnut lapsia, enkä mäkään ollut ajatusta vastaan. Mutta Ron halusi odotella, koska...
Hän aavistaa jotain. Olen ollut tällainen aina. En ole koskaan ollut hyvä miesten kanssa, koska toinen puoli minusta haluaa perheen ja vakituisen kumppanin, mutta toinen puoli haluaa juoda ja rellestää ja tavata uusia ihmisiä. Osaamatta valita, kumpaan suuntaan lähtisin, olen vain jäänyt Ronin luo, vaikka olen pitänytkin sivusuhteita. Ron tietää siitä jollain asteella - ja siksi hän odottaa, että muutun. 
Ensimmäinen vakituinen ihastukseni Ronin ohella oli pitkä ja tummahiuksinen mies, jonka opin tuntemaan yhteisen ystävämme kautta. Se oli molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jo kolmen kuukauden jälkeen tajusin yhtenä aamuna, etten vain rakasta häntä. Jätin miehen kylmästi ilmoittamalla, että meidän pitää keskustella, mutta niin ei koskaan käynyt. Me vain erosimme. Miten haljulta hänestä onkaan mahtanut tuntua sen jälkeen, kun kylmästi ilmoitin, että kaikki on ohi välillämme kun ensin tiiviisti kuumotin hänen peräänsä?
Tapasin sen jälkeen lukuisia muita tyyppejä. Silloin kun seurapiirikokotin elämä alkoi pitkästyttää, heidän kanssaan oli hauskaa hengailla. Mutta nyt jotain on muuttunut pysyvästi, sillä olen tavannut miehen, joka on aivan erilainen kuin kukaan aikaisemmin tapaamani mies. Kutsun häntä nimellä Charlie Brown. Olen päättänyt jättää Ronin, mutta en tiedä, kuinka tekisin sen. En ole edes varma, haluanko lopulta tehdä niin, mutta Charlie Brown lupasi jäädä odottamaan. 

Charlien tapaamisen jälkeen päätin lopettaa tämän pelleilyn. Aivan ensimmäiseksi varasin ajan psykiatrille. Hänen ohjeestaan päätin perustaa blogin, sillä hänestä olisi tärkeää, että olisin kartalla itse itsestäni. Viime kerralla hän pyysi, että ottaisin käyttööni nauhurin ja toimittaisin hänelle kasetit aina kerran kuunneltuani ne, jos kirjoittaminen olisi hankalaa. Olen huonompi puhumisessa, joten haluan mielummin kirjoittaa.  
Haluan pitää muutenkin blogia, koska minulla ei ole ketään, joille kertoa miltä tämä tuntuu. En vain voi mennä kenellekään avautumaan, mitä olen tehnyt kaikki nämä vuodet. Jopa kaveripiirini on jakautunut kahtia; toiset tietävät Charlie Brownista ja toiset taas tuntevat vain Ronin. Äitini tietää, mitä teen, mutta en voi keskustella hänen kanssaan tästä. Onneksi kukaan Ronin ystävistä ei tiedä, millainen olen, ja kovin harvalle kavereistanikaan  juolahtaisi mieleen, miten tyhjä Ronin kanssa oleva parisuhteemme on.
Pitää mennä tiskaamaan, Ron tulee pian töistä. 
- Sonja S.